Kielioppi

KIELIOPPI - käyttökielioppi

1.Kielen vaihtelu ja kielellinen identiteetti

• YHTEISKUNTA
• biologisista juuristaan huolimatta ihmisen äidinkieli on aina omaksuttu, opittu
• kieli voi yhdistää yhteisöön, mutta yhtälailla myös erottaa siitä
• yksilön omankielen ja kieliopin kehitys on riippuvainen yhteisön hyväksynnästä > kielenkäyttöä arvostetaan ja siihen rohkaistaan

• KOULU
• Koululla merkittävä rooli äidinkiellellisessä kasvatuksessa kuten äidinkielen arvosta ja sen suhteesta muihin kieliin
• kuolulle annetun kasvavtustehtävän historiallis-yhteiskunnallisia vaiheita
• Ekskluusio - jokapäiväinen arki ja koulu instituutio erotetaan toisistaan > koulun tehtävänä nostaa ihminen köyhyydestä ja sivistymättömyydestä, mutta mahdollisesti äidinkielen kustannuksella > vähemmistökielet kuten saame ja viittomakieli jäävät valtakielen varjoon
• Assimilaatio - vähemmistöt + eritavoin puhuvat (murteet) sopeutetaan valtakulttuuriin > aiemmin esim. murteiden ei nähty olevan osa sivistynyttä puhetapaa

• PLURALISMI - kieliajattelussa
• monikulttuurisuus/multilingvaalisuus - yhteisöllinen monikielisyys eli useiden kielten taitaminen ja eri kielten rinnaiselo yhteiskunnassa
• ihmiset rakentavat identiteettiään myös  valtakulttuurista/kielestä poikkevien pienempien kulttuurien/kielten avulla
• pluralistinen koulutusajattelu - kulttuurin valtavirran muutos, eri mahdollisuudet selvitä yhteiskunnassa > keneltäkään ei riistetä äidinkieltä/ omaa kulttuuria eli tapaa selviytyä osana yhteiskuntaa
• tuetaan monipuolisesti kielenkäyttöä - slangi, murteet, vireaskorosteinen suomi, tekstiviestit ym. > kielivähemmistöt
• pluralingvaalisuus - opitut kielet ja kulttuurit eivät lokeroidu tiukasti ihmismielessä erillisiksi osiksi vaan niistä koostu hänen kielitaitonsa > kielellinen viestintätaito > tavoitteena mahdollisimman laajat valmiudet eri kieliin
• kielten vuorvaikutus saa aikaan variaatioita > esim. stadin slangi
• pluralistinen kieliajattelu - ylipäänsä velvoittaa osaamaan eri tilanteisiin sopivat kielenkäyttötavat > yhteinen yleiskieli ja kotoinen puhekieli
• kaksikielinen - henkilö kykenee puhumaan, ymmärtämään, kirjoittamaan ja muutoin käyttämään aktiivisesti kahta kieltä ja vaihtelemaan niitä

• KIELIMUODOT ja NIIDEN ASEMA
• kirjakieli - ankara normitus ja tietoinen tarkkailu (erota kirjoitetusta kielestä!)
• Murteen ja kielen ero
• eri kieliksi määritellään yleensä sellaiset kielimuodot, joiden puhujat eivät ymmärrä toinen toisiaan ilman opiskelua
• saman kielen murteita olisivat taasen ne joita puhujat voisivat ymmärtää
• ei ainoa erotteluperuste vaan usein tärkeää/ratkaisevaa on valtakuntien rajat
• huomioi Torniolaakson meänkieli

• KIELEN VAIHTELUN NIMITYKSET
• kirjoitettu kieli - kirjallinen asu, teksti
• puhuttu kieli - puhutut kielimuodot, puhe
• kirjakieli - tiukka normisto, kirjallinen/lukupuhe
• puhekieli - normittamaton,tilannekohtainen
• verkkokieli - emojien (tunneikoni) värittämä nopeatempoinen verkkovuorovaikutus
• murre - paikallisuus, vanhastaankäytetty kielimuoto, tiettyjä erityispiirteitä alueittain
• aluepuhekieli - kaupunkialueen murten tyylinen paikallissävytteinen puhuttu kielimuoto
• slangi - kaupungit, paikallinen tietyn yhteisö/ikäryhmän puhuma kieli/ tietyn ammattikunnan piirissä esiintyvä puhekieli (jargon)
• kielen tilanteinen vaihtelu
• rekisteri, koodi - kielimuoto, tyyli
• idiolekti - kullakin puhujalla on yksilöllinen tapa puhua
• multietnolekti - monikulttuurisuus, kieliä sekoittava ja vakltakieltä yksinkertaistava kielimuoto, erityisesti monietnisessä kaupunkikulttuurissa

• SUOMEN KIELEN MATKA
• 1800-luku valtakielen asema suomelle Suomessa - kieli kansan identiteetin pohjana
• 1841 oppiaineeksi kaikkiin poikakouluihin
• 1863 kieliasetus - suomen kieli ruotsin rinnalle > yhdenvertaisuus virallisessa käytössä
• 1922 kielilaki - suomen ja ruotsin virallinen käyttö
• 1994 oppiaineeksi suomi toisena kielenä
• perustuslaki 2000 - yksilö
• oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, yhdenvertaisuus lain edessä
• kansalliskielet suomi ja ruotsi
• saamelaiset, romanit, muut ryhmät oikeutettuja kehittämään omaa kieltä ja kulttuuriaan
• viittomakielisen oiekus saada apua
• uusi kielilaki 2004
• äidinkielen opetuksessa - opetuskielenä suomi, ruotsi, saame
• vanhemman valitessa myös romanikieli, viittomakieli, muu kieli
• kaikilla maahanmuuttajilla oikeus valtakielen opetukseen

• KIELEN NORMIEN PERUSTANA
• Normatiivinen eli ohjeita antava kielioppi
• Monet kielen normeja koskevat ohjeet on sopimukmsia - esim. sanojen oikeinkirjoitus
• sopimusten hallinta - hyvä yleiskieli
• Kieleen syntyy ajan saatossa tiettyjä säännönmukaisuuksia eli luonnollisia normeja kuten 
• äännerakenne
• sanojen taivutus 
• lauserakenne
• Suomen kieleen luodaan uusia sanoja
• johtamalla
• yhdistämällä
• osa "keksitään"
• osa mukautetaan vieraista kielistä - vierasperäisyys
• anglismi - tämän hetkisenä ilmiönä - englannin ylivalta

2. Kielioppi merkityksen kantajana

• MITEN KIELIOPPEJA VOIDAAN KUVATA?
• normatiivinen kielioppi - kuvaa hyvän kirjakielen rakenteita
• deskriptiivinen kielioppi - kuvaa yksityiskohtaisesti vakiintuneita puhutun ja kirjoitetun kielen käyntänteitä (esim. iso suomen kielioppi)
• perinteinen koulukielioppi - juuret antiikin kreikassa, tosin jäljelle jäänyt vain grammatiikka ja retoriikan merkitys on hiipunut ajan kuluessa pois - rajoittuu sanaan, lauseeseen ja yhdyslauseeseen eli ei kuvaa tekstiyhteyttä tai kielen vaihtelua
• kielioppi tarjoaa
• metakielen eli kielestä puhumisen kielen

• KIELEN KUVIOT, KONSTRUKTIOT
• konstruktiokielioppi on osa kognitiivista kielioppia
• pyrkii funktionaalisen kieliopin tavoin yhdistämään toisiinsa kielen rakenteet ja kielen käytön > RAKENNE + KÄYTTÖ
• pragmaattisuus
• ei pelkät rakenteet
• vaan myös tekstilajiin/tilanteeseen sopivat sanomisen tavat
• oppimisen kannalta relevanttia
• tilanteen edellyttämä merkityssävy erottamaton osa kielen rakennetta, jolloin pelkka rakenne ei riitä
• konstruktiot tallentuu kielenkäyttäjän mieleen tietyn sävyisinä - esim. kuviossa ei X:n X:ää (ei marjan marjaa, ei tahran tahraa) säilyy yllättynyt sävy vaikka X-muuttujan sana vaihtuisi

3. Ääntäminen

• Fonetiikka - äänten synty puhe-elimistössä
• Fonologia - miten ääntämys toimii osana kielisysteemiä ja miten se vaikuttaa sanan merkitykseen
• foneemi - k on eri kuin l koska se synnyttää merkityseron katu-latu

• PUHE-ELINTEN RAKENNE JA ÄÄNTEIDEN JAKO
• ihmiskielen äänteet syntyy
• kurkunpäässä
• nenäontelossa
• suuontelossa
• jako tapahtuu äänteen syntymistavan mukaan
• ÄÄNTEET - pääryhmät
• VOKAALIT (vanha nimi ääntiö) - ääntämyksessä ilma kulkee kurkunpäästä suuväylän läpi - erot vokaalifoneemien välille syntyy kielen ja huulten asentojen vaikuttaessa ääntämykseen > VOKAALISOINTU suomen kielen erityispiirteenä - samassa sanassa voi olla joko vain etu- tai taka -vokaaleja lukuunottamatta e ja i, jotka ns. välivokaaleina esiintyvät kumpienkin kanssa - poikkeuksena kahden sanan sulautuminen tämänlainen tai tietyt lainasanat kuten olympia
• Etuvokaalit - e, i, y, ä, ö - kieli muotoilee suuväylän kapeaksi kitalaen kohdalla
• Takavokaalit - a, o, u - kapea kohta on taenpana
• ---
• pyöreät vokaalit eli labiaalit syntyy kun suuaukko pyöreä -y, ö, u, o
• väljät vokaalit eli illabiaalit syntyy suuaukon laveudesta - a, e, i, ä
• KONSONANTIT (vanha nimi kerake) - suomessa 13 konsonanttifoneemia
• ääntämykselle ominaista, että ilmavirran tiellä este - lajittelu esteen laadun perusteella
• klusiilit - ilmavirta katkeaa
• soinnittomat - p, t, k
• soinnillisia - b, d, g
• nasaalit - ilmavirta kulkee nenäväylän lävitse
• m, n, ja äng-äänne
• frikatiivit, likvidot, puolivokaalit - äännettäessä väylä ahdas
• frikatiivit - sibilantit (s-äänteet)
• toisaalta äänteet voidaan jakaa sen puitteissa missä kohdin este/ahtaus sijaitsee
• labiaalit, huulien sulkeuma - p, b, m, f, v
• dentaalit/alveolaarit, kielen kosketus hampaisiin/hammasvalliin - t, d, n, s, l, r
• palatovelaariset, pehmeä kitalaki suun takaosassa - k, g, j 
• glottaali, kurkunpään alue - h
• vierasperäiset äänteet - f, suhu s, b ja g -> niillä ei aina ole erottavaa tehtävää vaan paari tulkitaan ongelmitta baariksi
• DIFTONGI - kaksi samaan tavuun kuuluvaa vokaalia
• 
  

4. Sanat

5. Sanaluokat

Sanaluokkajako perustuu sanojen TAIVUUKSEEN, KÄYTTÖÖN ja MERKITYKSEEN

• Sanaluokkajako
• sanan merkitys
• sanan taipuminen
• sanan syntaktinen käyttö - lauseopillinen peruste - minkä sanojen kanssa tutkittava sana voi lauseessa liittyä yhteen tai muodostaa rakenteita
• Karkea jako
• taipuvat
• verbi
• nomini - substantiivi, adjektiivi, pronomini, numeraali
• mahdollisesti joissain sijamuodoissa taipuvat
• adverbi
• post- ja prepositiot
• taipumattomat
• partikkelit - konjunktio, interjektiot, sävy + modaalipartikkelit, dialogi + lausumapartikkelit

• Verbit 
• persoonamuodot - menemme, tulette
• aikamuodot eli tempukset - preesens (juoksee), imperfekti (juoksi), perfekti (on juossut) ja pluskvamerfekti (oli juossut)
• keskeistä juuri kyky viitata aikaan
• tapaluokat eli modukset - indikatiivi (kävelen -ns. tositapa), imperatiivi (kävele- käskytapa), konditionaali (voisi, kävelisi - ehtotapa), potentiaali (lienee, juossee - mahtotapa)

• Nominit 
• luku- ja sijataivutus
• nominatiivi - pallo, pallot
• genetiivi - pallon, pallojen
• partitiivi - palloa, palloja
• illatiili - palloon, palloihin
• inessiivi - pallossa, palloissa
• elatiivi - pallosta, palloista
• adessiivi - pallolla, palloilla
• allatiivi - pallolle, palloille
• essiivi - pallona, palloina
• translatiivi - palloksi, palloiksi
• ablatiivi - pallolta, palloilta
• instruktiivi - syöden, kaikin voimin
• abessiivi - pallotta, palloitta
• t-akkusatiivi - minut, sinut, meidät
• komitatiivi - palloineen
• yksikkö + monikko muodot
• Adverbit  + Post- ja prepositiot
• taipuu max muutamissa sijamuodoissa - edessä, edestä, eteen, edeltä, edelle
• pre - ennen pääsanaa - ennen joulua
• post - pääsanan jälkeen - joulua ennen
• adverbi - aika, paikka, olotila, tapa ja määrä
• Partikkelit 
• aina taipumaton - pikkusanat kuten tuskin, aivan, tietysti, ihan
• konjuktiot ilmaisee lauseen/lauseen osien välisiä suhteita 
• alistuskonjuktio - että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kunnes
• rinnastuskonjunktio - joko-tai, kuin-myös
• ei voi sijaita lauseen ytimessä tai muodostaa lauseketta

• Sisältösanat 
• avoimet sanaluokat - substantiiveillä, verbeillä ja adjekteiiveille voi kuvailla maailmaa ja sen oloja miltei rajattomasti, jolloin näihin sanaluokkiin syntyy koko ajan uusia sanoja
• Funktiosanat
• suljetut sanaluokat - kieliopillinen tehtävä, kiinteämpi ryhmä, esim. partikkelit ja pronominit

• Huomioi sanaluokkien häilyvät rajat! kaikkia sanoja ei voida tyydyttävästi jakaa sanaluokkiin tai rajaveto voi olla häilyvää - esim. nomini tosi on substantiivin ja adjektiivin rajamaastossa

• Miten suomenkielen sanoja taivutetaan?
• suomi synteettinen kieli - sanoilla runsaasti taivutusmuotoja - taivutusmuotojen sarjaa kutsutaan paradigmaksi
• substantiivien paradigma - 140 eri muotoa
• verbien paradigma - 260 eri muotoa
• Sanantaivutus = sananvartalo (se osa joka jää jäljelle kun taivutustunnukset erotetaan sanasta) +  yksi/useampi taivutustunnus
• tunnus voi ilmaista esim. persoonaa, tempusta, modusta, lukua tai sijaa
• sananvartalot ja tunnukset ovat kielen pienimpiä merkityksellisiä yksiköitä, morfeemeja
• nominien perusmuotona eli sanakirjamuotona yksikön nominatiivi, joka saattaa myös poiketa sanan vartalosta (nainen - naista, naisen)
• verbin sanakirjamuoto taasen on a-infinitiivi - juosta, myös verbilla voi olla useita vartaloita - maksaa (vokaaliin loppiva vokaalivartalo) , maksoi (konsonanttiin loppuva konsonanttivartalo) - kaikilla nomineilla ja verbeilla löytyy suomen kielessä vokaalivartalo ja osalla myös konsonanttivartalo (kaksivartaloiset sanat)
• konsonantti vartalon erottaminen sanasta
• nomineisssa näkyy parhaiten partitiivimuodossa
• kieltä-kallista-rauhallista-konetta
• verbeissä kAA -tunnuksissita imperatiivimuodoista
• tulkaa-menkää-juoskaa-olkaa
• vartalot joissa on k,p tai t ovat astevaihtelussa
• heikkoaste - umpitavun edessä (päättyy konsonanttiin) 
• vahva-aste - avotavun edessä (päättyy vokaaliin)
• 1. NOMINIT - substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit
• Sijamuodot
• suomen kielen synteettinen luonne
• monissa indoeurooppalaississa kielissä kuten englannissa vain nominatiivi ja genetiivi
• Kieliopilliset sijat - ilmaisee nominin kieliopillisen käytön lauseen objektina, subjektina tai predikatiivina
• nominatiivi - perusmuotona eli subjektin, objektin ja predikatiivin sija
• pallo, kaupunki, pallot, kaupungit
• genetiivi - omistaja substanttiivin määritteenä ja predikatiivina
• pallon, kaupungin, pallojen, kaupunkien
• partitiivi - suomen (+viron) kiellinen erikoisuus, ilmaisee rajaamattomuutta, tyypillisesti objektin ja predikatiivin sijoina, joskuns subjektin
• palloja, kaupunkeja, leipää
• akkusatiivi - vain ihmisviitteisten pronominien t-päätteiset muodot
• minut, hänet, teidät
• Semanttiset sijat - käytön lähtökohtana on sanan merkitys, lauseenjäseninä adverbiaaleja
• - paikallissijat
• inessiivi
• elatiivi
• illatiivi
• adessiiviablatiivi
• allatiivi
• -abstraktit paikallissijat - olotilan ilmaisu
• translatiivi - ministeriksi, sairaaksi, elokuuksi
• essiivi - ministerinä, sairaana, kauniina
• -vajaakäyttöiset ja kapea-alaiset sijat
• abessiivi
• komitatiivi - ei erillistä yksikkömuotoa
• vaimoineen, koirineen
• instruktiivi - ei erillistä yksikkömuotoa
• prolatiivi - ilmaisee väylää tai reittiä
• maitse, meriteitse, postitse
• ei sijamuoto vaan ste-johtimellä tehty adverbi

SISÄPAIKALLISSIJAT -kolmiulotteinen säiliön tyylinen tila - talo (1) -abstrakti olotila (2) -paikan ilmaisu

ULKOPAIKALLISSIJAT -kaksiulotteinen taso - katto -erikoistuneet omistajan/hallussapitäjän ilmaisuun (3) -abstrakti olotila -aika ja tapa

INESSIIVI	ELATIIVI	ILLATIIVI	ADESSIIVI	ABLATIIVI	ALLATIIVI
1. talossa huoneessa	talosta huoneesta koivusta	taloon huoneeseen	katolla rannalla puukolla	katolta rannalta vatsalta	katolle rannalle
2.unessa koomassa	unesta koomasta	uneen koomaan	makuulla	makuulta	makuulle
-	-	-	3.sinulla hänellä	sinulta häneltä	sinulle hänelle

OLOSIJAT -essiivi pääte -jokin pysyy sielä

SUUNTASIJAT -latiivi pääte -jokin liikkuu sieltä/sinne

paikallissijoissa mukana vastakohta pysyvän paikan ja paikkaan suuntautumisen välillä

EROSIJA

TULOSIJA

INESSIIVI -missä- --- huoneessa talossa unessa seinässä puussa

ADESSIIVI -millä- --- katolla kioskilla makuulla sinulla hänellä

ELATIIVI -mistä- --- talosta huoneesta unesta seinästä koulusta

ABLATIIVI -miltä- --- katolta kioskilta makuulta minulta maalta

ILLATIIVI -mihin- --- taloon maahan kaupunkiin uneen seinään

ALLATIIVI -mille- --- katolle pellolle makuulle minulle sinulle

• 1.1 SUBSTANTIIVIT

• avoin luokka
• taivutus - morfologiset ominaisuudet
• 14 sijamuotoa
• luku ilmaistaa eri sijamuotojen yksikkö ja monikko muodoilla
• ei kieliopillista sukua, joten ei tarvita artikkelia (en, ett yms.) ilmaisemaan kieliopillista sukua
• käyttö - syntaktisia ominaisuuksia
• voi olla yksinään subjektina, objektina ja predikatiivina
• merkitys - semanttisia ominaisuuksia
• ihmiset, asiat, esineet, oliot, asiatilat

YLEISNIMET - APPELLATIIVIT

ERISNIMET - PROPRIT

- lajinimi, joka tarkoittaa asiaa, esinettä tai olioa lajina ja viittaa kaikkiin niihin, jotka kuuluvat tiettyyn lajiin -koira, ammatti, kirja, opettaja, talo, puu, wieninleike, tammikuu -merkitys + tarkoite eli se mihin sanalla milloinkin viitataan - huomioi yleistarkoitteisuus eli geneerisyys (ihminen yleisesti) - kansalaisuudet, ryhmät, historian tapahtumat, uskonnot, tyylisuunnat, eläinlajit, rakennukset, vakiintuneet yhdyssanat, vuodenajat

- tunnistaa johonkin luokkaan kuuluvasta yhden, tietyn -nimet, paikannimet, erityiset paikat, tuotemerkit, järjestöt, taideteokset, -Musti, Joensuu, Minna, Merkurius, Näsinneula, SPR, Seitsemän veljestä, Kuopio

• Konkreettiset substantiivit
• havaittavissa ja kosketettavissa, olemassa
• kissa, koira, mies, ihminen, kivi
• Toiminta substantiivit
• teot, tapahtumat, prosessit
• kuolema, armahdus, sade
• yleistä verbijohteisuus
• Abstraktit substantiivit
• henkinen toiminta, ei konkreettisesti havaittavissaajatus, ideä, väkivalta, työttömyys, rakkaus

• Käsitehierarkiat - yleisnimet
• substantiivit muodostavat käsitehierarkioita - maailman hahmotuksessa käsitteistön perustaso, jota syventää tarkempaa tietoa antavat alakäsitteet.
• yläkäsite - perustaso - alakäsite
• kasvi - puu - kuusi
• kulkuneuvo - polkupyörä - maastopyörä
• eläin - nisäkäs - hirvi
• on hyvä huomioida, että yläkäsite on yleensä tekstikohtainen ja siksi esim. auton yläkäsite voi olla moottoriajoneuvo tai kulkuneuvo riippuen asiayhteydestä
• Jaottomat ja jaolliset yleisnimet
• jaolliset - konkreettiset aineen nimitykset + monet abstraktit/toiminta substantiivit, jotka kuvaavat tilaa, tunnetta tai ominaisuutta
•  vesi, rauta, malmi, happi, rakkaus, musiikki
• muodostaa usein lausee yhdessää määrää tarkoittavan ilmauksen kanssa 
• litra vettä, vähän rakkautta
• jaottomat - laskettavat, rajattavissa olevat asiat, joita ei voi jakaa niin, että ne edustaisivat kokonaisuutta  - talon osa ei voi edustaa taloa kokonaisuudessa
• kissa, talo, huone, koira, mies
• osaa substanttiiveista voi käyttää tilanteen mukaan kummassakin merkityksessä
• jaollinen - ostin kahvia
• jaoton - ostetaan kahvit

• 1.2 ADJEKTIIVIT

• Taivutus - morfologiset ominaisuudet
• sijamuodot ja luvut
• useimmiten myös komparaatiotaivutus 
• positiivi, komparatiivi, superlatiivi
• Käyttö - syntaktiset ominaisuudet
• substantiivin määritteenä, kuvailee millainen jokin on - kaunis talo
• itsenäisenä lauseenjäsenenä - talo on kaunis
• Merkitys - semanttiset ominaisuudet
• luonnehtii olioita, easioita, asiantiloja ja tilanteita ilmaisemalla niiden todellisia tai ajateltuja ominaisuuksia
• pieni, vihreä, kaunis, kaukainen, kolmipyöräinen, rustiikkinen, ruma, pyöreä
• avoinluokka, jonka sanasto lisääntyy johtamalla tai lainaamalla
• merkitys muttei useinkaan omaa tarkoitetta 
• kaunis tai ruma ei yksinään kerro mihin sanaan kuvailulla viitataan

• Taipuminen ja käyttö osana lausetta
• usein sidoksissa substantiiviin joko suoraan tai epäsuorasti
• suorin yhteys - adjektiivi määrittää substanttiivia - korkea talo, musta paita
• adjektiivi kuuluu substanttiivilausekkeeseen
• kiinteä yhteys näkyy kongruenssina - adjektiivi myötäilee pääsanan luku- ja taivutusmuotoa
• korkeassa talossa, mustalla paidalla
• epäsuora yhteys substanttiiviin olla-verbin välityksellä
• adjektiivi(lauseke) esiintyy itsenäisesti lauseen predikatiivina
• tie on pitkä
• tyttö on kaunis
• substanttiivin ja adjektiivin välinen yhteys näkyy tällöin lukukongruenssina - tytöt ovat kauniita - adjektiivi myötäilee pääsanan lukua
• verbien partisiippimuodot - puhuva, puhunut, puhuttu
• niillä on sekä verbien, että adjektiivien ominaisuuksia
• adjektiiveiksi luokitellaan ne partisiipit, joissa tekeminen ja aika jää taka-alalle kun taas huomio kiinnittyy asian ominaisuuteen - puhuva koira, kadehdittava, kuollut kieli

• Adjektiivien sematiikka
• SUHTEELLISET eli ASTEIKOLLISET ADJEKTIIVIT
• luontaisesti vertailevia
• hyvä, kova, arvokas, kaunis, onneton, pelokas, tumma, pieni
• taipuu luontevasti vertailumuodoissa
• positiivi-komparatiivi-superlatiivi
• hyvä-parempi-paras
• kaunis-kauniimpi-kaunein
• suuri-suurempi-suurin
• komparatiivi ja superlatiivi konstruktioita
• jotakin + komp 
• naista kauniinpi
• mitä + komp, sitä + komp
• mitä nopeampi, sitä parempi
• mikä + superlat
• mikä hienointa
• huomaa yhdyssanoilla kaksi mahdollista vaihtoehtoa komparoinnissa
• tihesilmäisempi - tiheämpisilmäinen
• kuvaa: ulkoinen hahmo, fyysinen ominaisuus, suhteellinen ikä, omainaisuus, luonteenpiirre _ yleensä subjektiivisempi, mielipiteellisempi käsitys
• ABSOLUUTTISET ADJEKTIIVIT
• ominaisuus, joka kohteella on tai ei ole
• pariisilainen, neliovinen, kaksipyöräinen, puhuva, 20-kiloinen, kuollut, työtön, alaston
• muodostaa vastakohtapareja - eikä yleensä komparoidu
• kuollut - elävä
• voi olla ehdotonta tai pääsanasta/asia yhteydestä riippuvaa absoluuttisuutta
• joku voi olla alastomampi kuin toinen

• Näköinen tyyppiset adjektiivit - kokoinen, laatuinen
• tarvitsevat määrittääkseen genetiivi muotoisen substanttiivin, jonka kanssa yhdessä muodostavat adjektiivilausekkeen
• suuntaa huomion kohteen osaan
• hyvä laatuinen, hyvännäköinen

• Taipumattomat adjektiivit
• määrittää substanttiiveja - ei vertailumuotoja
• aimo, ensi, pikku, eri, kelpo, koko, viime

TAIPUMATTOMAT SANAT AIKA, AIMO, ENSI, ERI, JOKA, KELPO, KOKO, MELKO, PIKKU, VIIME ---- kirjoitetaan ERILLEEN seuraavasta sanasta ---- AIKA LAILLA, ERI TAVOIN, JOKA PÄIVÄ, MELKO PALJON, VIIME VUOSI, PIKKU LAUANTAI

JÄLKIMMÄISEN SANAN OLESSA INEN-LOPPUINEN ADJEKTIIVI ---- kirjoitetaan YHTEEN ---- jokavuotinen, ensikertalainen, viimekesäinen,

• Proadjektiivit
• johdettu pronomineista
• viittaa johonkin aiemmin mainittuun/tilanteessa havaittavaan asiaan
• pronominien tapaan deiktisiä eli luonnehtii asioita suhteuttaen niiden ominaisuuksia joihinkin kielenkäyttäjän jo ennalta tietämiin asioihin - sellainen, tuollainen, tällainen, jollainen, kaikenlainen, täkäläinen, silloinen
• harvoin suhteellisia eli asteikollisia

• 1.3 PRONOMINIT

• Taivutus - morfologiset ominaisuudet
• taipuu 14 sijassa ja luvussa
• persoonapronomineilla + kuka-pronominilla on lisäksi akkusativiimuoto, joka loppuu t-kirjaimeen - kenet, sinut, minut, heidät
• Käyttö - syntaktiset ominaisuudet
• osa itsenäisiä lauseenjäniä, osa substanttiivin määritteitä, joitakin taasen voi käyttää substanttiivin/adjektiivin tavoin
• Merkitys - semanttiset ominaisuudet
• ei luontaista merkitystä, eikä niiden avulla voi kuvailla/luokitella
• viittaavat tilanteeseen el ovat deiktisiä sanoja - tarkoite muuttuu tilannekohtaisesti

PRONOMINIRYHMÄT

PERSOONAPRONOMINIT	minä, sinä, hän, me, te, he	substanttiivin tavoin lauseessa itsenäisenä sanana/lausekkeena -persoona käy ilmi myös finiittiverbin persoonapäätteestä -minä syön, me syömme omistusliitteet eli possessiivisuffiksit
DEMONSTRATIIVI PRONOMIT	tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne	-kiinnittää huomion kohteisiin (tuttuja) -voi olla syntaktisesti itsenäisiä, substantiivin määritteinä
INTERROGATIIVI PRONOMINIT	kuka, mikä, kumpi	-hakukysymys -käyttö kysymyksiä lainatessa/tehokeinona itsenäisiä/substanttiivia määrittäviä voi aloittaa sivulauseen - epäsuorakysymyslause
RELATIIVIPRONOMINIT	joka, mikä, kuka	aloittaa relatiivilauseen -eli yhden sivulausetyypin tuntomerkki viittaa edellä olevaan sanaan, lausekkeeseen tai lauseeseen, joka on sen korrelaatti
KVANTTORIPRONOMINIT indefiniittipronominit	joku, jokin, jompikumpi, eräs, muuan, yksi, kaikki, koko, joka, jokainen, kukin, itse kukin, kumpikin, molemmat, kukaan, mikään, kuka/mikä tahansa, vaikka kuka/mikä, kukakin, mikäkin, muutama, jokunen, harva, moni, monta, usea	puheena olevan joukon määrä suhteessa sen koko määrään -itsenäisiä tai määrittää toista nominia
REFLEKSIIVIPRONOMINIT	itse + omistusliite
RESIPROOKKI PRONOMINIT	toinen + omistusliite

• Sekakoosteinen umpiluokka - uusia sanaluokan sanoja ei synny helposti
• Niillä voidaan käsitelläpuheenaiheita luokittelematta niiden ominaisuuksia
• suomenkielessä ei myöskään erotella henkilönsukupuolta vaan persoonapronominia hän voidaan käyttää molemmista sukupuolista puhuttaessa
• kuuluu pro-sanoihin - muita prosanoja
• proadjektiivit - tällainen
• proadverbit - täällä, näin

• 1.4 NUMERAALIT

• Numeraalit ovat määrää ilmaisevia lukusanoja ja kuuluvat nomineihin
• peruslukusanat
• nolla, kolme, viisi, sata, tusina, tuhat, kymmennen
• yhdysnumeraalit
• kaksitoista, seitsemänkymmentäkolme
• murtolukuilmaukset
• neljännes, puoli, kaksi neljäsosaa, kolme pilkku seitsemän
• likimääräilmauksen 
• pari, kolmisen, viitisentoista, puolenkymmentä
• Ilmaistessaa lukumäärää
• substanttiivina ne voivat viitata joko
• lukuarvoon 
• numeroon
• tai aikayksikköön (kello kuusi, vuonna kaksituhattakymmenen)
• käytetään paljon asiateksteissä - vakuuttavuus perustuen numeeristen tietojen vakuuttavuuteen
• markkinoivissa teksteissä ne taasen lisäävät täsmällisyyden vaikutelmaa
• pakinoijat saattavat käyttää tyylikeinona numeraaleja

Lukusana + seuraava substanttiivi ERIKSEEN	lukusana + inen/vuotias -loppuinen sana YHTEEN
-puoli tusinaa miestä -yhteen menoon -kolmas juoksija -hän juoksi puolentoista tunnin ajan väsymättä	-kolmivuotias pikkutyttö -satavuotias Suomi -hän on nelinkertainen Suomen mestari -15-vuotias teini -kolmikymmenvuotinen sota

• 1.5 ADVERBIT

• Muoto - morfologiset ominaisuudet
• taivutus vain joissain sijoissa tai ei ollenkaan taivutusta
• joillakin mahdollinen komparaatiotaivutus
• adverbit
• päätteettömiä
• aina, eilen, heti
• päätteellisiä
• usein, sinällään, kauan
• Käyttö - syntaktiset ominaisuudet
• adverbit tai adverbilausekkeet ovat usein lauseen adverbiaaleja
• Merkitys - semanttiset ominaisuudet
• luokittelu niiden merkityksen mukaan
• AIKA
• PAIKKA
• TAPA
• MÄÄRÄ
• +INTENSITEETTISANAT

AIKA	PAIKKA	TAPA	MÄÄRÄ	INTENSITEET TISANAT
-täsmentää/tähdentää kerronnan tapahtumajärjestystä - “Ennen tuotteita valmistettiin Suomessa. Nykyään ne tehdään ulkomailla.”	-Vasemmalla puollella, oksien keskellä näätte vilauksen keskiaikaista linnaa.”	-”Yhtäkkiä seisoin kasvotuksin suden kanssa.”	-”Hänellä oli yllin kyllin punaisia, mutta vain niukalti harvinaisempia sinisiä kukkia.”	-”Huomiseksi on luvattu melko hyvää, joskin varsin tuulista säätä.”
-äsken -sitten -aikaisin -myöhään -ennen pitkään -nyt -muinoin -pian -huomenna -aikoinaan -eilen -joskus -tuolloin -lopulta -aikoinaan	-eteenpäin -yli -pois -lähellä- -ulkona -kotosalla -editse -sisällä -edessä -maitse -vesiteitse -vasemmalla -ylhäällä -edessä -keskellä	-kesken -huonosti -vuorottain -kasvotusten -peräkkäin -joutuin -sattumalta -pikkuhiljaa -sähköpostitse -nelinkontin -ryhmittäin -kolmisin -äkisti -erikseen -noin	-mielettömästi -hirveästi -paljolti -kosolti -tarpeeksi -valtavasti -sikana -hiukkasen -litratolkulla -niukalti - hieman -rahtusen -liiaksi -lainkaan -yllinkyllin	-aika -aivan -sangen -sika -järin -melko -tarpeeksi -todella -verrattain -kovin -oikein -varsin -erittäin -perin -ylen

• Adverbien vertailu komparatiivi ja superlatiivi muodoissa tapahtuu samoin kuin adjektiivienkin eli kuin- sanan avulla tai partitiivilla
• yhä harvemmin
• paljon aidommin kuinä
• selkeämmin
• huonommin

• 1.6 POSTPOSITIOT JA PREPOSITIOT

• Taivutus - morfologiset ominaisuudet
• taipuu joko joissakin sijoissa tai ei ollenkaan
• Käyttö - syntaktiset ominaisuudet
• muodostaa lausekkeita siten, että niiden täydennykseksi tulee substanttiivilauseke
• postpositiot ovat tyypillisempi suomenkielle ja niitä löytyykin prepositioita enemmän
• postpositio (sanan jälkee) - tunnelin läpi
• prepositio (sanaa ennen) - läpi tunnelin
• Merkitys - semanttiset ominaisuudet
• muodostavat lausekkeita, jotka ilmaisevat
• PAIKAN
• AJAN
• VÄLINEEN
• SYYN
• tai NÄKÖKULMAN MERKITYSSUHTEITA
• --- kautta aikojen, vuosien mittaan, toivon mukaan, maan päälle, ennen pitkään, ennen vanhaan
• erikoistuneet ilmaisemaan sellaisia asioita, joita sija muodoilla ei voida tyydyttävästi ilmaista - postpositiolla voidaan esimerkiksi suomenkielessä ilmaista paikan kohdalla onko kyse liikkuvasta paikasta vai pysyvästä paikasta
• välissä, edellä, lähellä
• vrt. henkilöauto ajaa rekan edellä (kuvaa myös liikettä) - henkilöauto on rekan edessä (ei kerro liikkeestä)
• post ja prepositiot muodostaa sanaliittoja, joita käytetään konnektiiveina tekstissä
• ennen kaikkea
• sen sijaan
• päin vastoin

POST/PREPOSITIO + NOMINI = VAKIINTUNEET SANALIITOT ---

sen sijaan, sitä vastoin, ennen kaikkea, ennen vanhaan, sitä kautta, kautta vuosisatojen, vuoden mittaan, maan päälle, tähän asti, minuun päin, toivon mukaan, sitä kautta,

• 1.7 PARTIKKELIT

• Partikkelit ovat TAIPUMATTOMIA, tehtäviltään erilaisia pikkusanoja - eivät muodosta lauseikkeita eivätkä siten myöskään kuulu lauseen syntaktiseen ytimeen
• Konjunktiot - yhdistää sanoja, lausekkeita, lauseita ja muita lauseen posia toisiinsa
• Rinnastuskonjuktiot 
• yhdistää rinnasteisia eli funktioltaan samanlaisia osia, jotka ovat toisistaan rakenteellisesti riippumattomia
• ja, ynnä, sekä, sekä-että, eli, tai, joko-tai, vai, mutta, vaan, sillä, -kä
• Alistuskonjuktiot
• merkkaa päälauseelle alisteinen sivulauseen
• että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin

KONJUNKTIOIDEN RYHMITTELY -  MERKITYSSUHTEIDEN ILMAISUN PERUSTEELLA ---

ADDITIIVINEN -lisäehto-	ja, ynnä, sekä, sekä-että, -kä	“Ottaisitko mukaasi sekä punaiset, että valkoiset koristeruusut.”
DISJUNKTIIVINEN -vaihtoehtoisuus-	eli, tai, joko-tai, vai	“Saat valita kotitöistä joko tiskaamisen tai imuroinnin.”
KONTRASTIIVINEN -vastakkaisuus-	mutta, vaan, kun, kun taas	“Koiranne on ihanan eloisa, mutta hieman rasittava haukkuessaan.”
TEMPORAALINEN -aikasuhde-	kun, silloin kun, sitten kun, ennen kuin	“Veisitkö Mustin lenkille ennen kuin aurinko laskee ja pimenee.”
KAUSAALINEN -syysuhde-	sillä, että, jotta, koska, kun	Menen kirjastoon opiskelemaan, jotta saan keskittyä kaikessa rauhassa.”
KONDITIONAALINEN -ehto-	jos, kun, ellei, jollei, mikäli	“Mikäli viemäri on tukossa vielä huomennakin voit kutsua talonmiehen avuksi.”
KONSESSIIVINEN -myönnyttely-	mutta, vaikka, joskin	“Valitsisin punaisen mekon, joskin myös vaaleanpunainen näytti kauniilta päälläsi.”
VERTAILU	kuin, ikään kuin	Täällä ei tunnu olevan yhtä lämmin kuin Etelä-Suomessa.”

• Parikonjunktiona  pari sekä - että täydentävät molempia rinnastettuja osia
• Ruusuista sekä punaiset, että valkoiset ovat kauniita
• Yleisesti rinnastuskonjunktio löytyy tekstistä rinnastettavien osien kuten pää- ja sivulauseen välistä, mutta tyylikeinona sitä voidaan käyttää esimerkiksi aloittamaan virke.
• Yhdyslause, jossa on konjunktio voi tietyissä tekstilajeissa olla osa konstruktiota ja toistuessaan kyseinen konstruktio rytmittää tekstiä ollen näin osa harkittua retoriikkaa
• esim. vetoomuksen tyyppisessä tekstissä --- haluamme ... mutta ... haluamme... mutta
• Yksittäisinä konjuktioina mainitsemisen arvoisia
• koska - erikoistunut syysuhteen ilmentämiseen ja yhdistää virkkeeksi pää- ja sivulauseen
• kun - monikäytöinen, voi ilmaista aikasuhdetta, vastakkaisuutta, syysuhdetta tai ehtoa
• tietyissä kieliopillisissa rakenteissa voi toimia osana rytmielementtiä - runo

• DIALOGIAPARTIKKELI ja LAUSUMAPARTIKKELI 
• edistävät juuri keskustelun sujuvuutta ja ovat hyviä välineitä vuorovaikutuksen ohjailussa
• Dialogiapartikkelit - esim. kuulolla olon tai myöntymisen/vastustamisen merkkejä
• niin, joo, ai, jaha, ai, nääs, tokko, jooko, no
• Lausumapartikkelit
• entä, näet, ttäs, senkun, mut, vaikka (merkityksessä esimerkiksi)

• SÄVYPARTIKKELI ja MODAALIPARTIKKELIT
• tähdentää ilmausta
• arvioi ilmausta
• kiinnittää huomiota johonkin asiaan
• ---tietysti, kai, ehkäpä, , muka, peräti, vieläpä, jo, enää, aivan, sangen, ihan, toisinaan, melkein
• monet välittää pragmaattista sävyä

• INTERJEKTIOT 
• huudahdussanat, jotka ilmaisevat jotakin tunnetilaa
• ai, hui, yäk, vau, kääk
• huomioi käyttö esim. sarjakuvissa

• Mitä sitten ovat KONNEKTIIVIT?
• partikkeleita, adverbejä tai post/prepositio lausekkeita
• käytetään ilmaisemaan lauseen, lauseiden tai lauseen/tekstin osien välisiä suhteita
• kuitenkin, tosin, lukuun ottamatta, itse asiassa, muun muassa, ennen kaikkea, sentään, siis, sen sijaan, siksi
• merkityssuhteet konjuktioiden osoittamia merkityssuhteita väljempiä ja niiden on mahdollista koskea lausetta laajempia tekstikokonaisuuksia
• myös niiden sijoittuminen lauseeseen vapaampaa

• Rajankäynti adverbien ja partikkeleiden välillä
• sanaluokan määrittelyä paljon tärkeämpää on usein määritellä sanan funktio ja merkityssävy tietyssä lauseyhteydessä tai konstruktiossa

• NIIN -sanan moninaiset tehtävät
• vertaileva liittokonjunktio: niin kuin
• parikonjunktio: niin-kuin
• konstruktio niin (paljon/hyvin/heikosti/huonosti..) että

• 2 VERBIT

• Taivutus - morfologiset ominaisuudet
• Verbi on ainut sanaluokka, johon voi liittää TEMPUS-,MODUS- ja PERSOONAMORFEEMIN
• Taipuu persoonamuotoisena eri aikamuodoissa (moduksissa ja tempuksissa) - kyseessä tällöin finiittimuoto
• Taipuu infinitiivi ja partisiippimuodoissa - kyseessä tällöin infinitiivimuoto
• Käyttö - syntaktiset ominaisuudet
• persoona- eli finiittimuotoinen verbi on lauseen predikaatti
• predikaattiverbi taasen on lauseen ydin 
• verbi voi muodostaa lauseen yksinkin
• lauseen muut jäsenet rakentuvat juuri verbin ympärille
• Merkitys - semanttiset ominaisuudet
• verbit ilmaisee asiatiloja
• TEKO
• TAPAHTUMA
• LIIKE
• MUUTOS
• verbillä ilmaistut asiat omaavat tyypillisesti aikaulottuvuuden

• Verbi on suomenkielisen lauseen ydin
• muut rakentuvat sen ympärille
• verbi määrittelee onko asia aktiivinen toimija vai jääkö se taka-alalle - suuri merkitys lauseen ja koko tekstin merkitykseen sekä dynamiikkaan

OLLA -VERBI --- yleisin ja monikäyttöisin verbi

Apuverbinä verbin liittomuodoissa	olen opiskellut, olet opiskellut
Liittoverbit - mukana useimmissa	oli opiskelevinaan
Kopulalauseen predikaatti eli kopula	kissa on musta, ruusu oli kaunis
Olemassaolo	täällä on hyttynen
Omistaminen	minulla on koira, jussilla oli papukaija
Oleskelu	oletko kotona, olen puistossa

• DYNAAMISET VERBIT - ilmaisevat tapahtuvan muutoksen
• Krista muuttaa Berliiniin
• STAATTISET VERBIT - ilmaisevat pysyvän tilan
• Krista asuu Berliinissä

VERBIT JAOTELTUINA TOIMINNOITTAIN

FYYSINEN KENTTÄ --- voi havaita eli nähdä, kuulla, haistaa, tuntea, maistaa	PSYYKKINEN ja SOSIAALINEN KENTTÄ --- kokemukset ja mentaaliset aktiviteetit	ABSTRAKTI KENTTÄ --- abstraktit suhteet
OLEMASSAOLO -maata, seisoa, riippua,asua AIHEUTTAMINEN -tulla, asettaa, muuttaa, mennä KULUTUS -syödä, juoda, tyhjentää FYYSINEN KÄSITYÖ -sulattaa, piirtää, ommella, ruiskauttaa	HAVAITSEMINEN -kuulla, nähdä, huomata, tuntea, maistaa KOMMUNIKAATIO -sanoa, ehdottaa, pyytää, tervehtiä, kirjoittaa AJATTELU ja MUISTAMINEN -aavistaa, muistaa, ymmärtää, uskoa, epäillä AIKOMUS -suunnitella, yrittää, aikoa TOIVOMUS -katua, pelätä, toivoa SOSIAALINEN TOIMINTA ja SOSIAALISET SUHTEET -erota, pettää, noudattaa, auttaa Monet edellä mainituista ns. PUHEAKTIVERBEJÄ	SYY ja VAIKUTUS -riippua, vaikuttaa, aiheuttaa SAMANLAISUUS -muistuttaa, verrata OLEMASSAOLO -tapahtua, olla MÄÄRÄ -vähetä, täyttää OMISTUS ja HALLINTA -antaa, omistaa, saada, vallita, hallita, myydä, ostaa, hankkia OSA ja KOKONAISUUS -koostua, sisältää

FINIITTIMUODOT	INFINIITTIMUODOT
-Verbin PERSOONAMUODOT -voi yksinäänkin muodostaa lauseen -ilmenee TEMPUS eli verbin tapahtuma-aika suhteessa nykyhetkeen	-ei voi yksinään muodostaa lausetta -liitto muodot olla-verbin finiittimuotojen ja nut-partisiipin liittoja -sekä verbin, että substantiivin ominaisuuksia -ei monikollisia muotoja
PREESENS -tanssin, juoksen, laulat, laulavat, juoksee IMPERFEKTI tanssi, tanssit, juoksivat, tanssittiin, juoksit IMPERATIIVI laula, tanssi, juoskaa	A-INFINITIIVI -laulaa, tanssiakseni MA - INFINITIIVI -tanssimassa, tanssimasta, tanssimaan, tanssimatta, tanssimalla E-INFINITIIVI -tanssiessa, tanssien, juosten, juostaessa VA-PARTISIIPPI -tanssiva, juokseva, tanssittava NUT-PARTISIIPPI -pukenut, syönyt, huutanut, tanssinut TU-PARTISIIPPI -syöty, tanssittu, sanottu, laulettu

• PERSOONAMUODOT
• rakentaa tekstiin keskusteltavuutta eli dialogisuutta
• voivat olla yksipersoonisia tai viitata tiettyihin persooniin
• Yksikkö

1. (minä) istun, tanssin, en juokse, en lue - puhuja viittaa itseensä
2. (sinä) juokset, istut, et tee, et tule - viittaa puhuteltavaa
3. (hän) juoksee, tulee, ei istu, ei tanssi - viittaa puheena olevaan
4. Passiivi - tanssitaan, luetaan, ei lueta, ei tulla

• Monikko

1. (me) tanssimme, istumme, emme lue, emme tee - viittaa joukkoon johon kuuluu
2. (te) istutte, teette, ette tanssi, ette lue - viittaa joukkoon johon puhuteltava kuuluu
3. (he) lukevat, istuvat, eivät tanssi, eivät puhu - viittaa puheena olevaan joukkoon
4. Passiivi - on luettu, on tehty, ei ole tanssittu, ei ole istuttu

• Suomalainen passiivi on yksipersoonainen verbimuoto - voi kuitenkin viitata yhteen tai useampaan henkilöön
• saattaa korvata esim. monikon 1.persoonan imperatiivin
• vrt. tanssitaan (let´s dance) - tanssikaamme
• juostaan - juoskaamme (vanhahtavan kuuloinen)

TEMPUKSET eli aikamuodot --- puhuja suhteuttaa tempuksilla sanomansa puhehetkeen ja tapahtumahetkeen

PREESENS	-puhehetkellä tapahtuva -tuleva tapahtuma eli futuuri -ajaton eli geneerinen tapahtuma - yleispätevyys -kirjan, elokuvan yms. teoksen tapahtumista kerrottaessa	-ohittaa -juoksee -messukeskus järjestää -tulee tekemään -kesä tulee olemaan lämmin -on -Bond ampuu vihollisen
IMPERFEKTI (preteriti)	-mennyt aika -tunnuksina i ja si -vrt. var ja was -kerronta -puhekilessä kohteliaisuuden keino	-juoksi -söi -kesä oli kylmä -Lumikki astui kylmään huoneeseen -minne olittekaan menossa lomalle?
PERFEKTI	- verbin liittomuoto -apuverbi olla on preesenssissäja pääverbinä NUT/TU -partisiippi -mennyt aika, myöhempi hetki	- kesä ovat olleet kauttaaltaan kymiä - olen tehnyt läksyni kerrankin ajoissa -he ovat jo lähteneet mökkeilemään
PLUSKVAMPERFEKTI	-liittotempus - apuverbi olla on imperfektissä ja pääverbinä NUT/TU -partisiippi -kerrotaan kerrottu - kuulopuhe -kerrotaan aikaisempi kahdesta myöhäisestä	- hän oli kuulemma ollut tarjoilija nuoruudessaan -Jere oli tullut käymään kotona perjantaina

KIELENKÄYTÖN MODAALISUUS ⇩ Verbin modusmuodot --- asia esitetään varmana, mahdollisena, todennäköisenä toivottavana, välttämättömänä, epävarmana, pakollisena, luvallisena

Tulevat tapahtumat, jotka sisältää tiettyä epävarmuutta	Viitataan modaalisinkeinoin tiedon alkuperään
Mahdollisuus -kenties, saattaa, on mahdollista, mahdollinen, voi	Kuulopuhe -kuulemma, muka
Todennäköisyys -on tulossa, uskon, arvioin, pelkään, todennäköisesti, tuskin, potentiaalimuodot (lienee, jatkunee)	Puhujan päättely -varmaankin, siis
Varmuus -kyllä, vääjäämättä, selvästi, varmasti, tulee onnistumaan, onnistuu	Oma havainto -näköjään, nähtävästi, näyttää siltä, näyttäisi siltä

MODUSMUODOT --- INDIKATIIVI -  POTENTIAALI - IMPERATIIVI - KONDITIONAALI

INDIKATIIVI	IMPERATIIVI	KONDITIONAALI	POTENTIAALi
-ilmaisee, että väite esitetään totena -taipuu kaikissa tempuksissa - modaalisen välttämättömyyden ilmaisu eli ohjaustehtävä	-käskevä, käsky -kehottaa ja ohjailee -lupaa -toivottaa --hyvä huomioida vivahde ero kielien välillä, mad. epäkohteliaisuus	-tunnus -isi -preesen ja perfektimuodot -ennustus, kuvittele, suunnittelu tai ehdotus -ehtomuoto -ohjaileva, kehottava,	-ne, re, se, le tunnus -arvioi toiminnan toteutumista -epäsuora eli kohtelias kehotus/pyyntö -pohdiskelu
-juhannusruusu kukkii kohta - he ovat tehneet mittavat voitot tänä vuonna - hieronta rentouttaa mielen -lasta ei oteta mukaan iltarientoihin	-osta vain luomua -juoskaa vartin verran -palauta kasvojesi nuorekkuus -kauan eläköön kuningas -tuo vettä minullekin	-voisitko tuoda kaupasta maitoa -hän tahtoisi uuden pelin -he olisivat halunneet laulaa -olisi hienoa saada oma puutarha -olisikohan huomenna lämmin	-lienee, lienee ollut -puhunen -puhunette -juossee -satanee -pitäneekö paikkaansa että..

• Vakiintuneen merkityksen saaneet verbiliitot
• muodostetaan apuverbillä olla, tulla, saada ja verbillä
• olla tehtävissä, saada tehdyksi, olla tekevinään, jättää tekemättä
• ilmaistaan meneillään olevaa, jatkuvaa
• sää on muuttumassa kylmemmäksi
• MODAALIVERBIT - ilmaisee modaalisuutta
• mahdollisuus
• voida, saattaa, mahtaa, taitaa
• välttämättömyys
• pitää, täytyä, tarvita

6. Lauseet

• Syntaksi - yhteen asettaminen, eli ne periaatteet, joilla sanat asetellaan peräkkäin ja taivutetaan sopivaan muotoon, jotta saadaan merkityskokonaisuus
• Lause - rakenteellinen kokonaisuus, joka muodostuu sanoista ja lausekkeista. Ytimessä sillä on finiittiverbi ja sen eri osien välillä vallitsee riippuvuus- ja määrityssuhteita
• olennainen rakenneominaisuus on hierarkkisuus - lauseen elementit voidaan usein jakaa pienempiin osiin
• ilmaisee kokonaisia asiantiloja ja tapahtumia
• yhdyslauseet - päälause - sivulause
• Lauseke - rakenteellinen kokonaisuus, joka on kuitenkin lausetta pienempi
• Virke - kuuluu kirjoitettuun tekstiin, Se osoitetaan tekstissä - alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy päättövälimerkkiin, saattaa sisältää useampia lauseita
• Lausuma - kuuluu keskusteluun, puhetoiminnon kokonaisuus, prosodisia piirteitä

• LAUSEIDEN PROTOTYYPPEJÄ - PERUSTYYPIT
• substanttiivilauseke - viittaa toimivaan ihmiseen

TRANSITIIVI	perussubjekti + objekti -subjektista eli tekijästä siirtyy jokin vaikutus verbin objektina olevana kohteeseen objekti joko partitiiviobjekti tai totaaliobjekti	-Maalarit maalasivat talon punaiseksi -Matti kaatoi aidan -Kaisla maistoi ruokaa salaa -Joku tekee jotakin -sub + verb + obj
INTRANSITIIVI	objekti puuttuu, jolloin ilmaisee vähemmän suuntautunutta toimintaa olotila, liike, tapa, paikka	-aurinko paistaa polttavasti Saharassa -Fasaanit levittäytyivät pelloille -Iida asuu Vaasassa -sub + verb+ adverbiaali -joku kävelee jossain tyyppinen
KOPULALAUSE	ilmaisee subjektilla kerrotun asian luokan/ominaisuuden yksinkertaisesti lausekkeiden välillä kopula eli olla-verbi -voi ilmaista myös omistajan	-hiekka on valkeaa -merituuli on hyytävän kylmää -kärpänenkin voi olla hengenvaarallinen -lapseni on aarteeni -sub + verb (ON) + predikatiivi (adverbiaali) -jokin on jokin/jotakin/jonkinlainen/jonkinlaista
OLEMASSAOLOLAUSE	-lauseessa epätyypillinen subjekti eli tekijä olla, esiintyä, ilmetä, lojua, ilmestyä, tulla, kadota, hävitä	-adverbiaali (paikka/suunta) + verb (ON) + E-subjekti -jossakin on jotakin -keittiöstä kuuluu puhetta -joka puolella oli hyttysiä -lahdesta löytyi ruumis -järvestä katosivat kaikki särjet
PALJOUSLAUSE	-jotain on tietty määrä, jakauma	-jotakin on jonkun verran -E-subjekti+on+määrä, jakauma -lapsia syntyy satoja -hameita on eri väreissä -koiria oli ainakin kymmenen
OMISTUSLAUSE	-erikoistunut merkitys -omistuslauseen adessiivi viittaa omistajaan	-Armaksella on ikää -Koirilla on luita -Opettajilla oli ollut kiireinen viikonloppu -jollakin on jokin/jotakin -adverbiaali (omistajan adessiivi) + verbi (ON) + E-subjekti
TULOSLAUSE	-ei subjektia -olion/asian kokema muutos -tulla verbi	-jostain on tullut/tulee jotakin/jonkinlainen -adverbiaali (muuttujan elatiivi) + tulee+predikatiivi -koirasta tuli suurempi kuin odotettiin -historia tulee toistamaan itseään -heistä tuli ystäviä
TILALAUSE	-ei subjektia -säätilan ilmaisu, ,uut tietyssä paikassa vallitsevaa yleistä tilaa koskevat lause	-onpas kylmä -toissapäivänä satoi kaatamalla -adverbiaali + sataa yms. verbi tai adverbiaali + on + kuuma yms.
KOKIJALAUSE	-fyysisen/psyykkisen tuntemuksen kokija ilmaistaan partitiivimuotoisella lausekkeella - ei subjektia -jos tuntemuksen aihe ilmaistaan lauseeseen tulee mukaan subjekti -suomen kielen erikoisuus	-Marttia pelottaa huominen koe (subjektina) -Marttia pelottaa -Vakavikkoja ei huvita -opettajia nauratti -jotakuta tekee jotain/väsyttää, naurattaa -objekti (kokija) + verbi (mitä kokee)

6.1 SUBJEKTILLISUUS ja SUBJEKTITTOMUUS

• Tyypillisestä kohti epätyypillistä
• Subjektin tyyppiesimerkki
• kertoo teon tietoisen tekijän
• muodoltaan nominatiivissa
• sijainti ennen verbiä
• saa aikaan verbin mukautumisen persoonaan ja lukuun
• Tyyppiesimerkin mukaisia subjekteja esiintyy transitiivi- ja intransitiivilauseissa - toisaalta kuitenkin tekijänä voi olla eloton asia tai abstrakti ilmiö
• sub + verb + obj
• sub + verb + adverbiaali
• kopulalauseessa taasen subjekti ei ole tyyppiesimerkin mukainen, sillä olla-verbi ei ilmaise aktiivista tekemistä
• A-Infinitiivi tai lausesubjekti - kun verbi salllii toimintasubstantiivin 
• Teatterin pääroolin näyttelijää häiritsi kun lapset supisivat katsomossa
• On tärkeää, että lemmikkiä koulutetaan
• viittaa nimenomaa toimintaan/tilanteeseen eikä tyyppiesimerkin tapaan tekijään/kokijaan
• neutraali sijainti verbin jäljessä
• verbi yks. 3 persoonassa eikä aiheuta verbin mukautumista monikkoon
• oli mukava nähdä vanhoja tuttuja viikonloppuna

• MIKSI SUBJEKTI PUUTTUU? - lukijalle/kuulijalle jää usein kuitenkin mahdollisuus tulkita muodosta, tekstiyhteydestä, kontekstista yms-. seikoista keitä tarkoitetaan vaikkenb subjektia ehkä haluta mainita/tekijää tiedetä tarkkaan yms.
• Suomi on kielenä verbipainotteinen - verbikieli, jolloinlauseen ytimessä  on predikaattiverbi, mutta subjektia eli tekijää ei aina tarvita
• pronominisubjekti - ei aina laiteta näkyviin, sillä tekijän/persoonan voi päätellä verbin persoonamuodosta - subjekti sisältyy predikaattiin
• juoksen kovaa ulkona
• kävelimme eilen ulkona
• tekisitkö eväät huomiselle valmiiksi
• Subjekti jää toistumatta - tekstuaalisena sidoskeinona eli ellipsinä subjekti voidaan jättää pois jos se on jo mainittu edellä
• Ystäväni kertoi, että (TÄHÄN VOISI LISÄTÄ SUBJEKTIN) haluaisi lähteä matkalle Turkkiin
• Aidosti tekijättömät lauseet
• tilalauseet (sataa)
• kokijalauseet (päätäni särkee)
• tuloslauseet (koirasta tuli hetkessä kuuluisa)
• Muu lause ilman subjektia
• Passiivi _ jos predikaatti on passiivimuodssa, henkilösubjekti jää mainitsematta (lauletaan karaokea)
• Huomioi - passiivilauseesta yleensä näkee onko oletettuja tekijöitä yksi vai useampi ja kuuluuko puhuja tekijöiden joukkoon vai ei
• lauletaan -laulavat
• nollapersoonalause - predikaatti yksikön kolmannessa persoonassa (saa, joutuu, kävelee)
• tekijänä yleistarkoitteinen kuka tahansa - täällä kaatuu helposti (vrt ruotsin man rekenne)
• yleensä puhuja kuuluu tekijöiden joukkoon
• usein sitä toivoo olevansa oikeassa tällaisissa asioissa

• MONIOSAINEN PREDIKAATTI
• Sub+pre+obj
• Tyttö lukee  kirjaa - 
• Tyttö on lukevinaan kirjaa - tekeminen tulkitaan teeskentelyksi
• Tyttö saattaa lukea kirjaa - sanojan arvio
• Tyttö saattaa olla lukevinaan kirjaa - arvio teeskentelyn mahdollisuudesta
• verbiketju - modaaliverbi + A-infinitiivi
• saman kaltaisuus syntyy siitä, että puhutaan lukemistapahtumasta, jossa subjektina tyttö ja objektina kirja
• huomaa vivahde-erot, joita erilaiset yhdistelmä saa aikaan